Velun vesilintujahti ominaisuudet

[Lintumies]

Terve! Kertoilkaapas velujen omistajat, kuinka moni käyttää venäläiseurooppalaistaan vesilintujahdissa noutavana/haukkuvana koirana ja millaisella menestyksellä? Myös linnunhaukkuominaisuudet kiinnostavat, harkinnassa kaikenviljankoira jonka kanssa voisi alkaa tutustumaan hirvijahdin saloihin ja samalla käyttää myös muun riistan pyynnissä. Velut kiinnostaa koska kokemukseni mukaan ovat myös rauhallisia ja lapsiystävällisiä koiria.

[Noora]

Tässä yksi joka käyttää. Metsästän vesilinnuista sorsaa ja hanhea. Voi todeta, että aika hyvällä menestyksellä. Koirallani on vaan vanhemmuuteen tullut tässä pyynnissä yksi vika, nimittäin se ei aina malta odottaa ampumista rannalla vaan yrittää uimalla kiinni. Vuosien saatossa on niitä kiinnisaamisia tullutkin tosin ne ovat sattuneet maalla. Lisää tietoa löytyy kotisivuiltani.

[Siltamies]

Meillä vastaavasti ei ole sattunut yhtä hyvä "tuuri", kumpikaan aikuisista ve-nartuista (siis eivät velUja...) ei ole kiinnostunut vesilinnuista, ja jopa veteen meno vaatii edellä sinne pulahtavan riistan. Molemmat haukkuneet kyllä metsäkanalintua, nuoremmalta se ainakin väliaikaisesti näyttää jääneen, kun se  löysi ekan haukuttavan hirvensä puolivuotiaana. Itälaikoissamme sitten on myös vesilinnustuksessa käytettäviä koiria.

[Ukonkuiva]

Meillä käytetään ve-laikaa kaikenlaiseen metsästykseen, aloitetaan hanhi/sorsahommilla jatketaan mehtälintujen pyynnillä ja siitä sitten hirvenpyyntiin ja vuosi aloitetaan taas petopyynnillä. Vesilinnustus onnistuu koiran haukkuessa niitä veteen (hanhihan saattaa haukuttaa tosi hyvinkin), koira on oppinut  homman tosi nopeasti lammen/rimpien luo lähestyessä se lähtee kiertämään vesistöä ja isäntä ja  jääpi jälkeen käähäilemään"
Maalinnun pyyntiä harjoitetaan normaalisti haukuttamalla lintuja, ja joskus jopa onnistaakin pyynti. Katsele vähän sukuja missä on niiitä lintuveriä. Hirvenpyynnissä tietenkin voi tulla myös "väärien elukoiden" haukkuja, mutta eihän siinä muuta kun ampuu riistan eräksi. Koiran äänestä opit kyllä tunnistamaan haukku kohteen.
Jos olet kiinostunut rodusta nimeltään ve-laika, niin ota reilusti yhteys meihin jaostolaisiin, niin kerromme sinulle mielellään rodusta lisää.

[Lintumies]

Hep, vaikka tulee puhuttua "Veluista" niin narttulaika mulla olis tähtäimessä. Vaihtoehtoina on käytännössä kkk tai ppk. Juuri tuota mietin että kuinka luontaista on velulle uiminen ja veteenmeno. Esimerkiksi itäsiperialaisesta saa kokemukseni mukaan (aika ohut kokemus) hyvin suurella todennäköisyydella vesilinnun noutajan, sillä niille vesityöskentely/uiminen vaikuttaa olevan luontaista. Uinti onnistuu luontaisesti ja nouto menee riistavietillä. Pienet pystykorvat ovat sorsanhaukkumisessa ehkä parempia nooran mainitsemasta syystä, laika saattaa mennä uimasille helpommin eikä välttämättä malta haukkua rannalla. Kaverini itälaika ui kerran rinkiä keskellä lampea joutsenen perässä, joka ei pyynnin kannalta ole kovin toivottavaa käytöstä. Kuitenkin pidän parempana että koira tarvittaessa noutaa eikä tartte ite uimasille alkaa. Itälaika on minulle ehken hieman liian kookas koirarotu ja lapsien suhteen luotan eurolaikaa enempi. Tämä on vain minun mielipide.

Ukonkuiva: Veluissa haasteena on noiden sukujen katsominen siinä mielessä että lintukoetuloksia ja koetuloksia yleensäkin on vielä aika vähän. ja pentujen tarjonta on niinikään vähäistä. Jos jollain on kokemusta sekä spk:sta ja velusta linnunhaukussa niin onko merkittävästi vaikempaa saada koulittua velusta lintukoiraa kuin spk:sta?

Ja tavoitteenahan mulla on monipuolinen lapsiystävällinen riistaviettinen metsästyskoira joka on myös kotioloissa rauhallinen ja ei niin äänekäs/tempperamenttinen kuin spk jollainen veteraani-ikäinen (11v) löytyy tarhasta tällä hetkellä.

[Noora]

On kokemusta pystykorvista myös ja koulutuksessa ei eroa kun vaan riistaveret ovat kummallakin kohdallaan. Minun pystykorvissa oli luonteissa ero ve-laikaan, ne olivat hirmu tarkkoja isännästään. Vaikka ve-laikakin on mutta ei se niin "pilkun viilaaja" ole kuin pystikset. Kyllä pystykorvien kanssa sai olla lasten kanssa tarkempi, eli ei oikein tohtinut jättää niitä kahdestaan eikä ne "sietäneet" sellaista retuutusta lapsilta kuin ve-laika.