Suomen Laikajärjestö ry

Itäisiperianlaika- jalostusohjelma

---

ITÄSIPERIANLAIKAN JALOSTUKSEN TAVOITEOHJELMA VUOSILLE 2000-2005

Rodun alkuperä:

Itäsiperianlaikan alkuperäinen levinneisyys alue on valtavan kokoinen Itä-Siperia, Jenilei-joesta itään, vuoristo- ja taiga-alueineen. Noin Euroopan kokoiselta alueelta koostuvat koirat ovat kaikki itäsiperianlaikoja, vaikka ovatkin paikallisesti muotoutuneet hieman erityyppisiksi ja -kokoisiksi.

Itäsiperianlaika voidaan jakaa alkuperäisten esiintymisalueiden mukaan viiteen kantatyyppiin: EVENKI-tyyppi, IRKUTSK-tyyppi, JAKUTIA-tyyppi, AMUR-tyyppi ja TOFOLAR-tyyppi.
Itäsiperianlaikan kehittämisessä evenki-tyypillä on ollut vallitseva merkitys ja varsinkin pohjoismaiden kantakoirat ovat valtaosin evenki-tyyppiä. Evenkien alueelta peräisin olevat koirat ovat suuria, rakenteeltaan voimakkaita ja kuivia. Jalat ovat pitkät, pää voi olla kevyehkö ja korvat sijoittuneet korkealle, lähelle toisiaan. Väri on useimmiten valkoinen, valkoharmaa tai valkoinen suurin mustin tai harmain laikuin.
Toinen tärkeä tyyppi itäsiperianlaikan kehittämisessä on ollut irkutsk-tyyppi, jota rodulle laadittu rotumääritelmä myötäilee ja jota voidaan kuvailla seuraavasti: Koirat ovat voimakkaita, joskus hieman raskaita, kooltaan keskikokoisia. Pää on leveä ja voimakas ja korvat sijaitsevat kallon sivuilla hieman haja-asentoisina. Väri on tavallisimmin musta tai mustanruskea, ruskein keltaisin tai vaalein merkein (ns. karamis).

Muut rotutyypit ovat sulautuneet täysin rotuun tai sekoittuneet muihin rotutyyppeihin ja niiden merkitys rodun kokonaisuuteen on olematon.

Rodun levinneisyys:
Puhdasrotuisena jalostettujen itäsiperianlaikojen tärkeimmät esiintymisalueet ovat Baikal-järven ympäristö, Irkutsk, Pietarin alue, Murmansk ympäristöineen sekä Suomi ja Ruotsi. Lisäksi rotua harrastetaan jossain määrin eri puolilla Venäjää, Baltian maissa, Norjassa sekä Kanadassa.

Rotumääritelmän tulkintaa:
Itäsiperianlaikan mittasuhteet jalostustavoitteissa.

Itäsiperianlaikan luonne:

Henkinen olemus:
Tasapainoinen, rauhallinen, ihmisille ystävällinen, laumalleen uskollinen ja yhteistyökykyinen, omaa huomattavan laumavietin sekä ele- ja ilmekielen.
Hallitsee hermonsa hyvin erilaisissa tilanteissa, eikä ole altis sivuvaikutuksille.
Terävyys:
Reagointikyky nopea, käyttää kuitenkin harkintaa, isäntänsä toiveet huomioonottava. Aggressiivinen, jos uhkaajana on lauman ulkopuolinen koira.
Luoksepäästävyys:
Suhtautuu avoimesti ja välinpitämättömästi vieraisiin ihmisiin, nartut usein varautuneesti.
Toimintakyky:
Suhtautuu harkitun rohkeasti tuntematonta kohtaan. Puolustautuu hyökkäyksellä tarvittaessa. Haukkuherkkyys vaihtelee suuresti.
Puolustus- ja taisteluhalu:
Kohtuullinen, tarvittaessa peräänantamaton.
Kovuus:
Urokset unohtavat herkemmin epämiellyttävät kokemukset, nartut hieman pehmeitä.
Koulutettavuus:
Suhteellisen helppo kouluttaa, ei kestä kovaa koulutusta, saatava hyvällä oppimaan, tarkoituksetonta toistoa tulee välttää.

Itäsiperianlaikan käyttöominaisuudet:

Itäsiperianlaika omaa huomattavan voimakkaan riista- ja metsästysvietin, joka suomessa on ohjautunut lähinnä hirvelle, karhulle, ilvekselle sekä turkisriistalle. Huomattava osa itäsiperianlaikoista kykenee luontaisesti myös kanalintu- ja vesilintujahtiin.
Rodulle ominaista on pettämätön suuntavaisto. Aisteista erityisesti haju ja kuuloaisti ovat tarkat. Liikkeet ja reaktiot ovat nopeat. Riistaa hakiessaan itäsiperianlaika liikkuu vauhdikkaasti suhteellisen laajalla alueella ja riistan se löytää useimmiten ilmavainulla, kuulon avulla taikka jäljittämällä.

Riistan kanssa työskentely on tarkoituksenmukaisen sitkeää, samoin yhteydenpito isäntään on tarkoituksenmukaista. Haukkuääni on kuuluva, soinnukas, riistalajin ja tapahtumien kulun ilmoittava.
Itäsiperianlaika saa osallistua metsästyskokeisiin ilman näyttelytulosta 9kk. täytettyään. Osallistumisoikeus ilman näyttelytulosta on voimassa kunnes koira on saavuttanut ensimmäisen 1. palkinnon metsästyskokeista.

Muotovalion arvon saavuttaakseen koiran tulee saada metsästyskokeissa avoimenluokan ensimmäinen palkinto tai kaksi avoimenluokan toista palkintoa, (Mahdollisten uusien hirvikoesääntöjen voimaan tulon jälkeen joko ykköspalkintoon taikka kaksi toiseen palkintoon oikeuttavaa tulosta) sekä kolme sertifikaattia kolmelta eri tuomarilta, joista yksi sertifikaatti tulee saada koiran täytettyä 2 vuotta.
Käyttövalion arvon saavuttaakseen koiran tulee olla palkittu näyttelyssä avoimenluokan toista palkintoa vastaavalla palkinnolla ja metsästyskokeissa kolme kertaa voittajanluokan ensimmäisellä palkinnolla, jotka kaikki voivat olla samalta koekaudelta.

Jalostuksen painopisteet:

Tavoiteohjelmakauden alkaessa on suomalaisen itäsiperianlaikakannan suurimpina puutteina ulkomuodon osalta edelleen rotumääritelmästä poikkeava kallonmuoto, korvien kiinnittyminen liian korkealle, sekä runkojen neliömäisyys. Myös riittävä järeys ja voimakkuus puuttuu, etenkin narttujen kohdalla.
Tulevalla ohjelmakaudella tuleekin em. seikkoihin kiinnittää erityistä huomiota informoimalla kasvattajia, kouluttamalla tuomareita sekä jalostusneuvonnassa.
Käyttöominaisuuksien osalta tavoitteeksi asetetaan vähintään kolme uutta käyttövaliota vuosittain sekä virallisten metsästyskokeiden käyntimäärän kaksinkertaistaminen, etenkin narttujen osalta

Jalostuspohja:
Suomessa oleva itäsiperianlaika kanta on tällä hetkellä n. 1500 yksilöä.
Tavoitteeksi tulevalle tavoiteohjelma kaudelle asetetaan 850 pennun tuottaminen.
Tavoitteen toteuttamiseksi "siitoskynnykseksi" asetetaan jalostusneuvonnan suosituksissa urosten osalta avoimen luokan 2. palkintoa vastaava näyttelypalkinto ja metsästyskokeissa saavutettu avoimen luokan 1. palkinto. Hyväksytysti suoritettu karhunhaukkutaipumus koe tai palkinto linnunhaukkukokeesta.
Narttujen osalta jalostusneuvonnan suositusten vaatimuksiksi asetetaan ulkomuodon osalta avoimenluokan 2. palkintoa vastaava näyttelypalkinto, vähintään 3. tulos suomalaisesta metsästyskokeesta taikka, hyväksytysti suoritettu karhunhaukkutaipumus koe.

Siitokseen käytön enimmäismäärät:
Uroksille suositellaan enintään 3 pentuetta vähintään 2:lle eri nartulle ja mikäli jälkeläisten palkitsemisprosentti on kaksinkertainen rodun ka. nähden suositellaan lisäksi 4 pentuetta eli yhteensä 7 pentuetta 5:lle eri nartulle. Jalostustoimikunnan tulee seurata jälkeläisten palkitsemisprosentteja.
Nartuille suositellaan elinaikanaan 3 pentuetta vähintään 2:lle eri urokselle ja mikäli jälkeläisten palkitsemisprosentti on kaksinkertainen rodun keskiarvoon nähden suositellaan lisäksi 2 pentuetta eli yhteensä 5 pentuetta 3:lle eri urokselle.

Yksittäisen koiran jälkeläisten lukumäärän ei suositella nousevan yli 40:n.
Sukusiitosasteen tulisi pysyä alle 6.25 jalostustoimikunnan suosittelemissa yhdistelmissä.

Siitoskoirien tuonnin lukumäärälle ei aseteta ehtoja, mutta laadullisesti niitä koskevat seuraat ehdot:
Tuontiurokselle annetaan suositus vasta, kun sillä on suomessa yhdet 2-vuotiaat jälkeläiset, jotka on todettu terveiksi ja rotumääritelmän täyttäviksi (näyttelytulos). Kolmannen pentueen jälkeen myös tuontiurokselta vaaditaan koetulos suomalaisesta metsästyskokeesta.
Ennen siitokseen käyttöä koiralla tulee olla 2 palkintoa vastaava näyttelytulos suomesta.
Tuontinartulle annetaan suositus ensimmäisen pentueen jälkeen, kun pennut on todettu terveiksi ja rotumääritelmän mukaisiksi (näyttelytulos).
Kolmannen pentueen jälkeen nartulta vaaditaan jalostussuosituksen saamiseksi koepalkinto suomalaisesta metsästyskokeesta.
Ennen siitokseen käyttöä nartulla tulee olla 2 palkintoa vastaava näyttelytulos suomesta.
Kasvattajan tulee valvoa ja toimittaa jalostustoimikunnalle 1:ten pentujen terveys ja ulkomuoto tiedot hakiessaan suositusta tuontikoiralle.
Mikäli tuonti koskee pentuikäistä koiraa sen tulevan jalostussuosituksen ehtona on vastaavat suomessa syntyneen koiran vaatimukset.
Tuontikoiran rekisteripapereista tulee toimittaa kopio jalostustoimikunnalle.

Rodun terveys:

Itäsiperianlaika kannassa esiintyy jonkin verran epilepsiaa. Jalostustoimikunnan tulee seurata tilannetta tarkasti. Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää siitokseen ja on vältettävä toistamasta yhdistelmää mistä on syntynyt epileptinen pentu/pentuja.
Ihottumaa sairastavia koiria ei tule käyttää siitokseen. Ihottuman varsinaiset syyt ovat edelleen epäselvät.
Purentavikaisia/hammaspuutoksia omaavia koiria vältettävä jalostuksessa vian perinnöllisyyden takia.

Jalostustarkastukset:
Jalostustarkastuksia ryhdytään suorittamaan kuluvalla ohjelmakaudella, mahdollisesti jo vuoden 2001 alusta. Tarkastuksia pidetään esim. päänäyttelyjen yhteydessä sekä Jahti-haukkujen yhteydessä, jolloin myös astutettaviksi tarkoitetut nartut voivat osallistua tarkastukseen.

Jalostusorganisaatio:
Rotujärjestön rotujaosto vastaa jalostuksen ohjauksesta ja tekee tarvittavat esitykset rotujärjestölle. Hallitus nimeää vuosittain jalostustoimikunnan ja jalostusneuvojan. Rotujärjestö julkaisee vuosittain näyttely- ja koetulokset ja rotujaosto laatii niiden pohjalta vuosittain jälkeläis- ja periyttämistilastot jalostuksen ja jalostusneuvonnan tarpeita varten.

Tavoiteohjelman tarkistaminen:

Tarvittaessa tavoiteohjelmaa tarkistetaan kauden aikana rotujärjestön johtokunnan päätöksellä rotujaoston esityksestä.

Kasvattajan tulee noudattaa Kennelliiton voimassa olevia ohjeita ja määräyksiä sekä pyrkiä kasvatustoiminnassaan parantamaan harrastamansa rodun käyttö-ulkomuoto- ja terveydellisiä ominaisuuksia.